Tarinoita Kokkolalaisesta golfista

60 tarinaa Kokkolalaisesta golfista

 

Juhlavuoden kunniaksi pyrimme kokoamaan 60 tarinaa kokkolalaisesta golfista ja golfareista. Listaa täydennetään kauden aikana. Onko sinulla jokin tarina tai muisto jonka haluaisit jakaa? Lähetäthän siinä tapauksessa sähköpostia osoitteeseen camilundell@gmail.com. 

Tarina 1

" Sota-aika on ollut Suomen historiassa kovien koettelemusten ja menetysten aika. Ihmiset joutuivat jättämään kotiseutunsa ja muuttamaan uusille alueille. Niin myös kävi viipurilaiselle pankinjohtaja Erik Wittingille. Sattumusten kautta hänen tiensä johti Kokkolaan, silloisen Pohjoismaiden Yhdyspankin paikallisjohtajaksi. Erik Witting, jota ystävät kutsuivat Kirreksi, oli 30-luvulla Viipurissa ollessaan saanut ensikosketuksen peliin Viipurin golfin jäsenenä. Eräs Erikin ystävä pelasti hänen mailansa sodan jaloista ja tämän ystävän toimesta mailat aikoinaan kulkeutuivat omistajalleen Kokkolaan. 50-luvun alussa Erik Witting hankki huvilan Sannanrannalta. Siellä kesiään viettävälle Erikille tuli mahdollisuus palata harrastuksensa pariin. Huvilan lähellä oli pieni kenttä, noin 100m pitkä ja muutaman kymmenen metrin levyinen, hiekkapohjainen maa-alue, jossa Viipurin golffari sai pelihimoonsa jonkinlaista lohtua. Pieneen kenttään hän upotti 4 kukkaruukkua ja niin oli syntynyt Kokkolaan ensimmäinen golfkenttä."

Kokkolan Golfin 40-vuotis historiikkistä

Tarina 2

" Istuttiin 90-luvun lopulla Hessun kanssa vanhan hirsiklubin terassilla ja katsottiin kun silloinen seuramme vaikuttaja lähti pelaamaan 1. teeltä. Avaus ei ollut toivotunlainen ja meni n. 100m eteenpäin ja jäi arviolta n. 50m isojen koivujen taakse. Sitten lyötiin jostakin vetoa, että mitenkähän tuo jatko nyt onnistuu kun mies löi tunnetusi kantaosumia ja vielä oli slaissiinkin taipumusta. Minä veikkasin, että hän lyö ns. ”kantapaukun” koivuihin ja Hessu veikkasi, että lähtee slaissi outtiin.
Lopputulos:

Kantapaukku koivuihin ja siitä kimmoke outtiin! Golfissa kaikki on mahdollista."

 Johan

Tarina 3

"Oli ehkä vuosi 1959 tai 1960. kesä oli kuumimmillaan ja minä ja Reijo Linna olimme 9 tai 10. Reijo tiesi golfkentän sijainnin ja niinp suuntasimme Patamäen taakse, jossa sitten avautuikin ruohoinen alue, josta käytettiin nimeä "golfkenttä". Ruoho ei ollut erityisen lyhyttä ja viheriöt muistuttivat aika paljon nykyistä raffia. Tällaisella kuitenkin pelattiin - eikä moitteen sanaa keneltäkään. Ruoho kesytettiin käsikäyttöisillä menetelmillä. Me pojat olimme siellä ansaintatarkoituksessa, koska myimme kallisarvoiset löytöpallot silloisille championeille; Seppälän Juhanille, Vilon Matille, Lehdolle, Indolalle, Kanervalle, Lennolle  ja monelle muulle legendaariselle golffarille. Eikä niille raskaille puumailloille ja itse tehdyille kärryille löydy vertaa. Joskus pääsi caddyksikin ja sehän oli hienoa. Puisesta, punaisesta puuvarastosta lainasimme muutamia mailoja ja siltä ajalta golf-kärpänen purikin; Reijo Linnalle voimakkaammin. Ja niiltä sammalmatoilta olikin hyvä lyödä avauslyönnit edessä avautuvaa peltonäkymää kohti toivoen, että pallo putoaisi johonkin löydettävään paikkaan, lähelle greeniä. 

OI NIITÄ AIKOJA.....

Ralf Ahonen

Tarina 4

Masters Tournament, varma merkki keväästä ja muistoja menneestä.

Omalta osaltani Masters on vuosittain varma merkki golfkauden lähestymisestä! Kauden 1. major-kilpailu, viimeistään nyt on syytä pestä mailoista syksyn viimeisen ”paksun” maaperä. Masters Tournament ja siinä voitosta uusinnassa pelanneet Justin Rose ja Sergio Garcia innoittivat kirjoittamaan muutamia muistoja junnuvuosilta. Myös Kenneth Höglundilla on oma osansa tämän jutun kirjoittamiseen.

Omalta osaltani golfharrastus taisi saada alkunsa 10-11 vuotiaana. Tätä ennen kävimme tosin etsimässä palloja Isojärvellä ja kokeilemassa lajia golfmailaa muistuttavilla puun juurilla iltahämärissä.

Seuraavassa vaiheessa siirryttiin oikeisiin mailoihin, vierailtiin Wilo Golfissa ja ostettiin yksittäiset mailat. Myöhemmin Matti Vilo tuli tutuksi Wilo Golfissa kesätyössä ollessani. Harjoituskenttänä toimi kotikorttelin sisämetsä Koivuhaassa. Sopivasti puita joiden välistä tähdätä, lopulta meille kaikille tuttu bogitikan kopsahdus ja pallojen keräykseen. Myös vanhan Jänismaan kentän rippeillä tuli kokeiltua golfia, yhdelle vanhoista greenin pohjista oli hyvä harjoitella lähestymislyöntejä.

Ajatus oikealle kentälle siirtymisestä sai alkusysäyksen naapurin pojan sweetspotista korttelimme sisäpihalla. Tuttua bogitikan ääntä ei tällä kertaa kuulunut, pallo päätyi vastapäisen rivitalon keittiöön.

Green card tuli suoritettua Reijo Linnan opastuksella ja välittömästi innolla mukaan aktiiviseen junioritoimintaan. Isoisä järjesti ensimmäiset juniorimailat, joilla ilmeisesti oli aloiteltu golfia myös jossain muussa perheessä. 90-luvulla junioreita riitti ja toiminta oli aktiivista, iso tunnustus kuuluu tuolloisille junioritoiminnan vetäjille ja taustajoukoille. Omalla kohdallani muiden lajien harrastaminen vaihtui golfiin, yksilölajin viehätys oli vastustamaton. Kehitys oli aluksi verkkaista, asiantuntevan valmennuksen myötä treenimäärät kasvoivat entisestään. Oli ilo päästä pelaamaan ja harjoittelemaan paikallisten pelimiesten seurassa. Juhani Seppälä, Taneli Rekilä, Juha Luikku, Timo Varila jne., unohtamatta pelejä ja kisailuja junnuporukassa. Taipumuksena oli kuitenkin ”ängetä” mukaan kokeneempien pelimiesten seuraan. Hyvää harjoitus ja peliseuraa tarjosi myös Kokkolassa Olli Holopaisen opissa ollut kirurgi Timo Heikkinen, hän oli kenttämme harjoituspaikkojen vakiokasvo ja tinkimätön harjoittelija.

90-luvulla pelattiin Kokkolassa myös maineikasta Venetsia Golf-kilpailua, joka kokosi paikalle pelimiehiä ympäri Suomea. Lähtemätön muisto 15-vuotiaalle oli päästä pelaamaan viimeiseen palloon Sauli Mäkiluoman kanssa, pelimies parhaasta päästä. Saulin driver off the deck (drive maasta) paloi nuoren pojan mieleen.

Into golfiin kasvoi entisestään, treenimäärät kasvoivat innostuksen kanssa kilpaa. Reksan ja koulun kanssa sovittiin liikuntatunteja koskevista järjestelyistä. Jäähallin harjoitustila vaihtui urheilutalon vanhaan punttisaliin ja maapohjahalliin. Pressua kulutettiin parhaillaan aamuin illoin, talvella kierteet oli hyvä käydä tarkastamassa merenjäällä väripalloilla. Talvikalastajien pyydysmerkit tarjosivat hyvät tähtäyspisteet, välillä Lahdenperän uimaranta, Palmahovi. Kotona hierottiin puttia käytävänmatolla.

Kokkolan Golf taisi olla 90-luvulla junioreiden joukkuekilpailuilla mitattuna menestyksekkäin seura. Vanhempien ikäluokkien tehtyä latua oli hyvä hiihdellä perässä. Nautittiin hyvästä valmennuksesta, voittamisen kulttuurista ja erinomaisesta joukkuehengestä. Itse pääsin maistamaan KoG:n joukkueissa hopeaa ja Katinkulta Golfista huuhdottiin kultaa, uusinnassa ansaitun voiton jälkeen Reksa sai ansaitsemansa kasteen kylpylän ulkoaltaassa. Myös seuraavat ikäluokat jatkoivat hienoa menestystä.

Omaksi yllätyksekseni menestystä tuli myös henkilökohtaisella puolella. Sain silloisen aluetourin kautta osallistumisoikeuden junioreiden SM-reikäpeleihin. Sarjana pojat alle 16, lopputuloksena hopea. Seuraavaksi testileirin kautta mukaan golfliiton lajivalmennusryhmään. Seuraavana vuonna oli jo itsellänikin odotuksia, oli leireilty ja tehty töitä tavoitteellisesti. Palkinnoksi tuli pojat alle 18 -sarjasta lyöntipelin SM pronssi Salosta. Liiton valmennustoiminnasta jäi kokonaisuudessaan n. 5 vuoden aikajaksolta ammattimainen kuva. Leirit koostuivat fyysisten ja teknisten ominaisuuksien testeistä, sekä yksilöllisistä harjoitusohjelmista. Jo tuolloin hyödynnettiin Vierumäen ja Jyväskylän tietotaitoa.

Vuonna 1996 sain edustuspaikan poikien EM joukkuekilpailuun. Oma menestys ei noissa karkeloissa ollut merkittävää, mutta jotain erityistä jäi mieleen. Kisojen alkaessa ja päättyessä oli omat seremoniansa. Seremonioihin osallistuivat kaikki pelaajat ja joukkueiden toimihenkilöt. Tapahtumissa oli tapana vaihtaa lajiliittojen rintamerkkejä. Espanjan rintamerkin käväisin vaihtamassa muuan Sergio Garcian kanssa ja sain vaihdettua myös pari sanaa. Garciasta oli puhuttu aikaisemmin, hän oli nimittäin voittanut vuotta aikaisemmin kautta aikain nuorimpana pelaajana miesten amatöörien EM -kilpailut. Kysäisin häneltä, mikä oli hänen seuraava kilpailunsa. Vastauksena oli British Open seuraavana viikonloppuna! Kohteliaisuuttaan kaveri kysyi vastaavan kysymyksen minulta, taisin hätäisesti vastata Huber Cup. Toivoteltiin menestystä tuleviin koitoksiin ja se siitä.

Kisoista mukaan saatua tuloslehtistä selatessa silmiin osuu sittemmin hienon uran luoneita pelimiehiä. Listalta löytyvät mm. maamme golfin keulakuva Mikko Ilonen, sekä juuri pelatun Masters Tournamentin uusinnassa taistelleet Justin Rose ja Sergio Garcia. Espanja voitti junnukisat vuonna 1996, samaisen joukkueen tähti voitti nyt 1. major-tittelinsä kukistamalla olympiavoittaja Justin Rosen uusinnassa.

Golf ja sen parissa tavatut ihmiset ovat antaneet mitä hienoimpia muistoja, ystäviä ja kavereita, unohtamatta vaimoa. Kokkolassa lajin parissa on ollut mahdollisuus tutustua loistaviin ihmisiin, persoonallisuuksien kirjo on upea. Kokkolan Golfin toiminnalle on ollut tyypillistä hyvä yhteishenki, sekä jäsenistön sitoutunut toiminta talkootyön ja toimikuntien osalta. Pyrkikäämme vaalimaan näitä perinteitä, joista olemme saaneet nauttia seuran 60-vuotiaan historian ajan.

Onnittelut 60-vuotiaalle Kokkolan Golfille ja nautinnollisia hetkiä golfin parissa. Se ei ole vain peli!

Tony Harald

10.4.2017

Tarina 5

Tyttärelläni oli hevonen Isojärven tallilla. Aluksi olin tallilla mukana äitinä ja huoltajana. Vähitellen innostuin ratsastamisesta itsekin. Siitä tuli minulle tärkeä harrastus.

Seurasin golfia Isojärvelle sivusilmällä. Ja totta vie, kyllä varsinkin miesten puttaaminen näytti kaukaa katsottuna typerältä. Mietin, mitä ihmettä tuo  voi olla?

Elämä meitä kuitenkin kuljettaa. Juhani meni työn perässä Amerikkaan. Siellä hän vei minut golfkentälle. Pidin ajatusta typeränä. Halusin kuitenkin kokeilla osuuko maila palloon. No, heti peli tuntui mielenkiintoiselta.

Kesälomalla Kokkolassa menimme Reijon oppiin. Alku oli vaikeaa mutta kiinnostavaa. Vähitellen tuli olo:” Golf on mukava ja haastava peli.”  Viimeisellä oppitunnilla pelaamiseni oli toivotonta. Reijo epäili, antaisiko hän minulle ollenkaan greencardia. Hetken mietittyään Reijo tokaisi: ”Saat kortin, jos panet tuon kahdeksanmetrisen putin sisään.” Vahinkoja sattuu, golfpalloni upposi.

Iloisella mielellä lähdimme takaisin USA:han.  No, pelin sääntöjä ja lyömätaitoa opiskelimme. Innostus kasvoi ja pienin askelein taito lisääntyi. Golfkentälle piti päästä monta kertaa viikossa. Onneksi meillä oli mukana säännöt osaava kaveri. Pelitaidon kehittyessä lähetin hengessäni kiitoksia Kannuksessa asuvalle Sandralle, joka oli opettanut nuorena pesäpallojoukkuettamme. Vaikka golf ja pesäpallo ovat eri laji, löytyy niistä jotain samaa. Molemmissa ainakin harjoittelu on tärkeää.

Suomessa pelaaminen jatkui. Reijo ja muut opettajani opettivat ja kannustivat. Vähitellen uskalsin mennä myös kilpailuihin.

Mukavat ja myönteiset pelikaverit Kokkolassa ovat tehneet golfharrastuksesta tärkeän osan vapaa-aikaani. Kilpailuissakin olen joskus menestynyt. Yhteistyö naapuriseurojen kanssa on tuonut hyviä ystäviä ja antanut rikkautta eläkepäiville.

Kokkolan golfkentälle on mukava tulla. Alue on kaunis ja hyvin hoidettu. Ystävällinen henkilökunta toivottaa tulijat miellyttävästi tervetulleeksi. Golfkentät ovat joka vuosi olleet erinomaisessa kunnossa.. Niistä haluan sanoa kiitokseni Ari Korkeakankaalle ja kumppaneille. Keittiön monipuoliset ja maukkaat antimet antavat virkistystä ja sitkeyttä koko golfkierrokselle.

Hyvää jatkoa…..

Kokkolassa 18.4.2017

Eeva Kuusio

Tarina 6

Muutama vuosi sitten kentällämme seikkaili kettu, siis ihan oikea kettu. Pelasin ryhmäni kanssa väylää 6 ja odotimme väylällä kakkoslyöntimme tekemistä. Edellä oleva ryhmä leikitteli ketun kanssa greenillä palloa vieritellen kuin koiran tai kissan pennun kanssa leikitellään. Hetki kului ja ryhmä poistui seuraavalle tiiauspaikalle. Löin kakkoslyöntini juurikin niin lähelle greenin reunaa, että kettu luul7i leikin jatkuvan, nappasi palloni suuhunsa ja kuljetti sen väylien 6 ja 7 väliseen ojaan. Löysimme pallon ja kuinkas sitten pitikään toimia? Asiasta kiinnostunut ottakoon selvää sääntökirjasta!! Kerron vastauksen, jos kysytte!

Laila Myntti

Tarina 7

Aloitin ratsastusharrastuksen Isojärven tallilla vuonna –77, kuudesluokkalaisena. Parin vuoden päästä olin oppinut sen verran hevosnaistaitoja, että pääsin maastoon kentän kiertämisen lisäksi. Tie soramontuille meni kapeaa koivukujaa pitkin golfkentän halki. Meitä aina varoiteltiin, että jos näkyy pelaajia, niin odottakaa, älkää menkö. Ja sitten kun ei enää näy, niin reippaasti ohi, ei hidastella. Kerran kumminkin kävi niin kun luulin reitin olevan vapaa ja ratsastin silloisella hoitohevosellani, Heinosen Sarin Espe Elixirillä kohti sorista (eli soramonttuja) niin yhtäkkiä puissa rapsahti ja golfpallo lensi pääni vierestä suhisten. Hevonen säikähti, pyörähti ympäri ja lähti täyttä laukkaa takaisin kohti tallia. No, hengissä selvittiin.

 

Itse aloitin golfin pari vuosikymmentä myöhemmin Raahentienoon Golfissa Siikajoella ja 15. kesä tämän loistavan harrastuksen parissa on menossa. Terveisiä kaikille tutuille!

 
Merja Hammar
 

Tarina 8

Golfhetkiä golfvuosien varrelta...:

Kun jäin eläkkeelle vuonna 88, sain Allelta lahjaksi golfkurssin. Urheilutalolla Rexa opetti talvella ja kesällä sain green cardin. Se vei mukanaan...

Vuonna 91 olen johonkin lehteen kirjoittanut, että golf ei tunne ikärasismia. Siellä 8-vuotias Antti (nykyinen Pro) ja 82-vuotias Joel pelailevat samaa peliä.

Rexa pyysi kerran meidät oppilaakseen Espanjaan. Siellä oli muillakin pro-oppilaita mukana Suomesta. Sekapelejä pelasimme. Kun minun grippini on omintakeinen, sanoi Rexa, että älä vaan sano, että minä olen opettanut.

Väylällä 12 Alle astui muka kiven päälle lyömään, mutta se olikin mätäs ja mies vyötäisiä myöten veteen.

Kapteeninkisassa neljätoista kympille, otin rautanelosen ja kun ei kukaan ollut selvinnyt niistä monista männyistä, minä onnístuin ja henkselit paukkuivat sen jälkeen.

Juhannuskisan (kävellen) kerran kiertäneenä, en unohda kaunista illan kajoa, enkä aamun usvaa mukavassa seurassa.

Kerran entisellä 17.greenillä väsyneenä pudotin putterin ihan reiän vierellä olevaan pallon päälle. LYÖNTI!

Kauan sitten pelasin Mildin Mairen ja Jannen kanssa. Jannen mieleen oli jäänyt sanontani: - Allen jälkeen tämä rautaseiska on rakkaani.

Kun väylän 8 uusi griini oli valmis, sain birdien ja olin pollea.

Kyllä minä niin kerran mieleni pahoitin, kun kisassa olin kolmas ja jäin ilman palkintoa. Olisitko sinä pahoittanut mielesi?

Karhun kerrottiin väylällä 5 kuorineen puuta. Kun kerroin nähneeni tämän puun, meni Alle samana päivänä hekamaan Kalevalan Karhu-rintaneulan minulle muistoksi.

Aika on kulunut eläkepäivillä tämän rakkaan harrastuksen parissa. Päivääkään en vaihtaisi pois. Jatkakaa te, joilla on vielä virtaa...Rangella olen käynyt!

Annikki Martin


   
«  Syyskuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Kilpailu
 
 Tapahtuma
 
 Kurssi
 
 Junnut
 
 Naiset
 
 Golfravintola
 
 Golf Balance